Olemme oleet naimisissa 17 vuotta. Sehän on pitkä-aika eikös? :)

Aika on kuitenkin mennyt kovin nopeaa, ja tämähän tarkoittaa sitä, että nuori morsiankin on hieman vanhentunut, mikä ei ole niin kiva asia. :D Olin siis 22 vuotias, ja mieheni 23 vuotias, kun sanoimme tahdon 18.7.1992.

Juhlaa on muutenkin, äitini täyttää tänä samaisena päivänä 65 vuotta. (nuukina juhlimme aina monet kemut samanaikasesti) <---vitsi vitsi. Isä on luvannut viedä äidin tänään "jonnekin", kukaan ei tiedä minne, mutta sukulaisia karkuun lähtevät heti aamusta. Minulla on suunitelma tehdä illaksi heille ruokaa ulkokeittiössämme, toivottavasti ei sada kokopäivää.

Ei lapsuudessa muuten ollut tällaisia kesiä lainkaan, aurinko paistoi, ja oli lämmintä, nyt on kyllä kohtuu lämmintä, mutta ukkostaa, ja vettä sataa taivaantäydeltä melkein jokapäivä, ja moneen kertaan.

Ukkoni on kesälomalla, hän nukkuu vielä, itsellä on kaiketi normi työpäivä, mutta josko laittaisin aamupalaa tarjolle hieman normaalia enemmän, yleensä keitän kahvia valmiiksi. :) Tekasempa hälle muutaman voileivän.

Lisää parisuhteemme tasosta/voinnista myöhemmin tänään, sitä on pakko jakaa, sillä vaikka parina olemme "vanha" tunteemme ovat vielä aika nuoria välillä, ja nyt on erittäin hyvä jakso yhteiselämässä menossa, vaikeuksiakin on välillä ollut, mutta niistä on kuitenkin selvitty. Pientä ikäkriisinpoikasta molemmin puolin, ja halua saada tietää, että toinen vielä rakastaa....

minä ainakin rakastan!